maanantai 26. tammikuuta 2015

Kun uni ei tuu

"Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

Vaikeimpia on yöt 

Kello on nyt 02:26, mieluummin heräisin Jooa itkuun ja ottaisin syliin, kun nyt valvoisin yöt miettien miks näin kävi. On vaikea käsittää miks näin kävi, ensin odottaa monta kuukautta, että sais pojan syliin. Sainkin pojan täydellisen pojan syliin, mutta vain muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen kaikista rakkain vietiin meiltä pois. Meillä on jäljellä sinusta vaan hyviä kultaisia muistoja, mutta kaikista eniten maailmassa toivon, että olisin päässyt näkemään sun läheltä kasvamisen ja lisäämään niitä hyviä muistoja. 

Loputon ikävä 

Nyt pikkuhiljaa, kun aikaa on vähän kulunut alkaa vasta ymmärtää kuinka on käynyt. Kaikki yöt menee miettiessä kysymystä miks näin kävi. Ollaan päivittäin käyty Jooan haudalla hiljentymässä, se toki nyt helpottaa omalla tavalla, mutta silti lisää tuskaa, kun tajuaa kuinka lopullista tää on. Jooa kulkee meidän matkassa sydämessä, mutta mieluummin kantaisin poikaa sylissä. Tänään oli taas niitä päiviä, että olis vaan halunnu jäädä sänkyyn makaa .nyt jos sattuu oleen hyvä hetki ja vähä hymyilyttää niin siitä 2 sekkaa tuntee pahaa oloa, että on hymyilly, nyt just tuntuu siltä että tuska ja suru ei helpota koskaan. 

❤️Iskä ja Äiti rakastaa sua❤️

Instagramissa @faijannurkka ja Koo @kartsqw

Sähköpostia voi laittaa poikaenkeli@gmail.com

lauantai 24. tammikuuta 2015

Te ootte vahvoja, te kyllä selviätte..


Mitä jos ei? Kuinka me ollaan vahvoja, miten se näkyy ?

Nyt kulunu 3 viikkoo siitä, kun maailma pysähty ja kaikista rakkain kasvatti siivet selkään ja lähti. Vei mukanaan puolet sydämestä.

Välillä tuntuu tilanteeseen nähden hyvältä, mutta toisaalta sitten mikään ei tunnu hyvältä ja tekis mieli vaan huutaa. Koska tää paha uni loppuu? 

Menneinä päivinä ei ole hirveästi löytynyt ilon aiheita, surua surun perään.. Keskiviikkona tuli kolmeen viikkoon ekaa kertaa naurettua, kun sai mahdollisuuden päästä tekemään pari kohtausta uusi päivä-sarjaan Ylelle.
Uusi päivä-sarjan kuvauksista.

Palataan vielä edelliseen merkintään!

Edellisen merkinnän voit lukea tästä 

Edellistä merkintään on nyt jaettu 273 kertaa, iso kiitos siitä teille. 273 jaon lisäksi aiheeseen on tarttunut Yle.. Nyt vielä pyytäisin jakamaan edellistä merkintää jotta saataisiin Facebookiin kunnon rumba päälle, kohtukuolema ei ole tabu.

Meidän matkaa myös instagramissa @faijannurkka ja koota @Kartsqw

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

EI VAIETA ENÄÄ KOHTUKUOLEMISTA

 Kaikkihan me tiedetään se, että raskaus voi päättyä kohtukuolemaan. Moni varmasti tietää tälläisen tapauksen lähipiiristä, tai kaverin kaverin, joka on menettänyt oman rakkaan lapsen kohtukuolemalle.

Mitä tarkoittaa kohtukuolema?
Kun sikiö kuolee raskauden tai synnytyksen aikana yli 22 -viikkoisena tai yli 500 grammaa painavana, puhutaan kohtukuolemasta. Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta, joista noin 0,3 prosenttia menehtyy kohtukuolemaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joka vuosi noin 200 perhettä menettää lapsensa, ennen kuin lapsen elämä äidin vatsan ulkopuolella ehtii edes alkaa. Kohtukuolema eroaa jo syntyneen ja eläneen lapsen kuolemasta siten, että voi olla vaikeaa surra jotakin sellaista, mikä ei ollut perheelle vielä konkreettista.
(Tämä ylläoleva teksti kopioitu www.kohtukuolema.fi etusivulta)

Paljon puhutaan ääneen keskenmenon riskeistä ja kätkytkuolemista, mitkä ovat yhtälailla surullisia asioita ja en lainkaan väheksy, että niistä puhutaan ja pitääkin puhua, mutta miksi kohtukuolemista vaietaan? Kuinka monelle odottavalle äidille on neuvolassa tai lääkärissä keskusteltu, että näin voi myös käydä? 

Raskauden ensimmäinen kolmannes eli raskausviikot 1-12 ovat vauvan kannalta tärkeimmät ja riskialttiit, kun eka kolmannes on takana usein sanotaan, että loppuaika onkin sit odottelua, niinkun meillekkiin sanottiin neuvolassa, että nyt on keskenmenon riski pienempi, ottakaa rennosti. Noin viikolla 20 on rakenneultra, jos siellä on kaikki hyvin, niin lääkäri melkeinpä jo onnittelee lapsesta ( eihän tässä välissä voi mitään tapahtua, onhan lapsi terve )

Mitä yritän tekstillä sanoa?

Yritän sanoa sitä, että kohtukuolema ei ole tabu. Asioista pitää puhua, eikä vain vaieta. Meitä on monta jotka ovat käyneet tai käyvät tätä lävitse. Kohtukuolemista pitää saada lisätietoa neuvoloista ja lääkäreiltä, eikä vain tuudittautua siihen, että loppuraskaus menee varmasti hyvin.. Tietoa näistä varmasti neuvolat ja lääkärit antavat, jos kysyy, mutta mielestäni näistä kuuluisi puhua avoimesti alusta asti.

Mikä meidän tarina oli?

Niinkun aiemmista blogi-merkinnöistä voi lukea. Olemme nuori perhe ja aloimme odottaa esikoistamme Jooa. Raskaus eteni hyvin hienosti, poika oli pirteä ja liikkui paljon, monessa ultrassa kehuttiin miten vahva ja hyvä sydän Jooalla oli. Poika kasvoi kovaa vauhtia ja meinasikin tulla ulos jo marraskuussa vaikka laskettuaika olikin vasta tammikuun 19.päivä 2015. Viikkoja oli kasassa 37+5 kun lähdimme lauantain iltana synnytysvastanotolle liikehälytyksenä, koska kokopäivänä ei ollut tuntunut liikkeitä. Vastaanottolla 3.1 lääkäri totesi KOHTUKUOLEMAN. Meille syntyi enkelipoika 5.1.2015.

Mitä minä voin tehdä?

Rikotaan hiljaisuus kohtukuolemista ja puhutaan niistä ääneen. Haastain jokaisen jakamaan tämän merkinnän omalla Facebook-seinällä tai twitter-tilillä.

Kuulen mielelläni teidän perheen tarinan, sen voit laittaa poikaenkeli@gmail.com.

Meidät löydät myös instagramista @faijannurkka ja Koon löytää @kartsqw

tiistai 20. tammikuuta 2015

Niin kaunista matkaa rakas <3

Tänää oli päivä, mitä en toivoisi kenellekkään, nimittäin oman rakkaan lapsen hautaaminen. Ei tän kuulu mennä näin, Jooan piti olla mun ja Koon saattaja.

Haluttiin pitää pienet kauniit hautajaiset pienelle pojalle. Paikalla oli vaan lähimmät , me, isovanhemmat, kummit ja meidän sisarukset. Jooan siunas viimeiselle matkalle tuttu pappi entuudestaan, kiitos Ali Kulhia. Hautajaisissa kuultiin myös Tuija Hakkaraisen tulkitsemana ainutlaatuinen, eli suuri kiitos myös Tuijalle.

"
20.1.2015 pääsit iskän sylissä, äiti vieressä haudalle,jossa Iskä ja pappa laskivat sinut Mika-enon kanssa samaan hautaan. Sinut siunattiin Vatialan isossa kappelissa rakkaiden seurassa <3
"

Hautajaisten jälkeen Jooan muistotilaisuutta vietettiin meillä kotona, jossa vielä Ali soitti kitaraa ja Tuija lauloi.

Tästä ja menneistä päivistä ollaan selvitty läheisten tuella, me tarvitaan teitä <3

Päivä tosiaan oli rankka, mutta nyt tuntee helpotusta, kun Jooa on saatettu viimeiselle matkalle ja Jooa vastassa on rakkaat <3 (terveisiä mummu, papat, Henkka ja Seri, pitäkää pojasta huoli <3)

Instagramista löytyy @faijannurkka ja Koon löydätte @Kartsqw

perjantai 16. tammikuuta 2015

Koska helpottaa?

Taas rupee oleen yks raskas päivä takana. Meidän pikkumies siirrettiin tänään omaan kauniiseen arkkuun, auto-rätin,kahden tutin ja pehmolelun kanssa.

Nähtiin tänään siis viimeisen kerran meidän Jooa, niin rauhallisesti nukkui poika <3

Sairaalan kappelissa siunattiin Jooa ja sen jälkeen vietiin poika Vatialaan, missä on tiistaina hautajaiset. Nyt on asiat hoidettu tiistaita varten valmiit, enään tosin itseltä puuttuu musta ulkotakki, eiköhän se jostain löydy. 

Hiukset on nyt myös tiptop, kun N operoi ne äsken, kiitos:)

Rakkaudella ei ole rajoja, iskä ja äiti rakastaa sua <3

Instagramista löytyy @faijannurkka

torstai 15. tammikuuta 2015

Perhe, Ystävät, Vertaistuki, Kiitos

Blogia, kun olen sen viikon verran kirjoittelut, on tullut todella paljon yhteydenottoja, kiitos siitä.

Muhun on ollut yhteydessä ihmisiä jotka on kokenut saman myös itse. Osa ihmisistä kertoo tarinansa, se on jo iso apu, että tietää ettei olla ainuita.

Osa taas jättää myös puhelinnumeron, että koska vaan voi soitella,jos siltä tuntuu, kiitos

Myös tullut yhteydenottoja, missä itselle vieras ihminen on kutsunut kotiinsa juttelemaan ja jakamaan kokemuksia, kiitos.

Eilen selasin sähköpostia lävitse ja sieltä pomppasi esille herra nimeltä Teemu Leppänen (@teemuleppänenphotography). Teemu oli lukenut edellisestä blogi-merkinnästä siitä, että ollaan menossa ottaan Muistotatuoinnit Koon kanssa, hän lupautui kuvaamaan meidän perheen tatuointeineen muistoksi meidän perheestä muistoksi, nöyrä kiitos!

 "Olen Tamperelainen valokuvaaja ja kuvaan Teemu Leppänen Photography nimellä. Kuvaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hääjuhlia, tapahtumia, henkilökuvauksia, eläinkuvauksia, urheilukuvauksia, maisemaa jne. Työni on sivutoimista minkä takia keikkojen ulkopuolella on hyvin aikaa ja tulee toteutettua omia projekteja ja ideoita. Kuvia pääsee katsomaan osoitteesta: www.facebook.com/teemuleppanenphotography "

Teemulla on sydän kohdillaan!


Instagramista löytyy @faijannurkka ja edelleen mielellään luen teidän tarinoita.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ehkä vielä joskus paremmat päivät

Käytiin tänään Koon kanssa  aamupäivällä sairalaan Kappelissa pukeen Jooalle omat vaatteet päälle, jotenkin helpotti oloo, että näki pojan, mutta silti tuntu siltä, että ikävä vaan kasvaa.

Onko meillä oikeus olla iloisia ? Täytyykö vaan murehtia?

Tuntuu jotenkin väärältä nauraa tai hymyillä, mutta niin tapahtuu välillä väkisin ja siitä potee pahaa oloa, että onko se pojan unohtamista. Eihän se oo, mutta siltä se tuntuu.
 
Onko meillä oikeus nauttia ja rentoutua surun keskellä?

Vastaus on kyllä vaikka se pahalta tuntuukin, mut se auttaa meitä eteenpäin tässä surutyössä.

Käytiin tänää myös Putka Tattoossa varaamassa hakattavaksi aikaa. Aikanopealla aikataululla saatiinki aika, nimittäin ensikuun alkuun, peruutusaika. Koo meinaa ottaa pojan jalanjäljen ja kädenjäljen lapaan sydämen puolelle ja mulle tulee jalanjälki rintaan sydämen päälle.



Meidät löytää myös instagramista @faijannurkka

Saa myös sähköpostilla laittaa oman tarinansa, kiitos.

Tästä kun pääsen koneelle käymään, niin pyrin jaksamisen mukaan vastaamaan kaikkiin viesteihin ja kommentteihin.

Jooa <3

-Iskä ja Äiti-

tiistai 13. tammikuuta 2015

Tykkään susta niin, että halkeen

Palataan ajassa nyt vähän taakse päin. Postaus pitää siis nyt paljon kuvia sisällään. 


Kun saatiin tieto raskaudesta, alkoi tietenki tulevaisuuden suunnittelu. Isompi asunto ? Paikkakunnan vaihto? Tyttö vai poika ?


Ensimmäinen oli tietenki se isompi asunto, 59 neliöö Valkeakoskelta vaihtui 79 neliöö Tampereelle..tässä vaiheessa rupesi oleen jo pojalle kaikki valmiina. No nyt nää kaikki tavarat on purettu ja laitettu varastoon.


Niin paljon me sua odotettiin, mutta kasvatit siivet jo masussa, näyttää meille tietä eteenpäin.


Marraskuussa oltiin SVO:lla ja saatiin supistuksen estoon lääkettä, koska viikkoja oli kasassa vielä sen verran vähän. Olisko asiat nyt toisin, JOS olisit silloin syntynyt ? 

Tää kuva otettiin joulun välipäivinä vielä kun mahassa kävi hirveä ralli. Vähän ilmoittelit, että olisit tulossa jo maailman , mutta päätitkin vielä jäädä ja kasvattaa siivet <3


5.1.2015 Syntyi meidän Esikoinen, kuljet aina meidän mukana. Viel me nähdään ja voit näyttää meille kaikki makeet mestat linnunradalta <3 

Instagramissa @faijannurkka

-Iskä ja Äiti-

maanantai 12. tammikuuta 2015

Arkku vai polkupyörä?

En olis ihan heti uskonu, että pojalle saa olla valitsemassa arkkua.. Puhutaan et lapset on kalliita, mieluummin tässä valkkaisin pojalle ensimmäistä polkupyörää taikka autoa, oikeestaan mitä vaan, jotta sais pojan takaisin.

Tuntuu vaan niin väärältä, kun jotain niin pientä, mutta suurta viedään meiltä. 

Jooa tekee viimeisen matkan pienessä valkoisessa arkussa, jossa on kaunis säde-kuvio.

Raskas oli päivä, mutta nyt kaikki hautajaisiin liittyvät asiat on hoidettu.

" Tuuli, tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan " 



Iskällä ja Äitillä on ikävä <3

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sä olet ainutlaatuinen

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella "

Tänään tosiaan kävi se pappi ja anto paljon uusia näkökulmia miten kannattaa lähteä kulkeen surussa eteenpäin. Ei tosiaan näinä päivinä ole tullu hirveesti ajatelluksi, ehkä oli jopa helpottavampaa, se että Jooalle kasvo jo mahassa siivet, eikä käyny niin, että monta vuotta olis saanu pelätä et sairaus vie pojan voimat täysin.



"Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa"

Nyt meille jäi varmasti Jooasta maailman kauinein muisto, ei yöitkua, ei mahakipua, ei uhmaa, vaan kaunis muisto meidän kauniista pojasta.

"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"

Sua ei korvaa tosiaan yhtään mikään, olet aina meidän poika.

"Keskellä ihmettä 
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään"

Nyt tarvii antaa aikaa itselle, miettiä asioita. Ekana pitäis vaan kääntää syy pois itsestä, vaikka tasantarkkaan tiedetään, ettei me K:oon kanssa mahdettu tälle yhtään mitää.

"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"

9kk fyysisesti olit meidän mukana, nyt ikuisesti sydämessä ja arjessa, enkelipoikana.


"Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat"

Tää kohta taas kertoo sen, että ystävät on korvaamattomia. Nyt parin viimepäivän sisään on moni ottanut yhteyttä. Kuunnellu ja jakanu sen mitä nyt käydään lävitse. Musta on todella hienoa myös se, että täysin tuntemattomat on ottanut myös yhteyttä jotka on/ on ollut samassa tilanteessa, KIITOS

"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"

<3 Jooa Henrik Mikael <3

lauantai 10. tammikuuta 2015

Viikon verran sumussa

Tänään on kulunut viikko siitä, kun lähdettiin SVO:lle liikehälynä, päästiin aulaan ja mulle sanottiin, että menee noin 40 minsaa, mies voi mennä aulaan istuun. Ehdin istua aulassa vain noin 10 minsaa, kun lääkäri haki mut huoneeseen, siinä vaiheessa tajusin, että kaikki ei ole nyt hyvin. Siellä oli siis lääkäri vastassa sanoin " olen pahoillani, mutta valitettavasti täältä ei löydy sykettä ".

Ensimmäisenä mielessä heräs kysymykset " miks? Miksi meidän poika? Mitä tehtiin väärin?" Ja seuraavaksi lähti taju.

Seuraavana aamuna  8:30 takasin osastolle ja synnytys käynnistettiin, kolmen aikaan K:oo siirrettiin synnytyssaliin. 5.1. 2015 kello 00:35 syntyi meidän täydellinen poika Jooa Henrik Mikael,siivet selässä.

Saatiin rauhassa hyvästellä meidän rakas isovanhempien kanssa. 

Huomenna tavataan pappi, joka siunaa meidän Jooan. 

Kiitos kaikille, jotka on muistanut ja ollut tukena. Me tarvitaan teitä<3

Instagramissa @faijannurkka ja koon löytää @kartsqw


Ps. Jos sulla koettuna lapsen menetys ja haluaisit jakaa kokemuksen, laita meiliä poikaenkeli@gmail.com

torstai 8. tammikuuta 2015

Rakas enkelipoikamme syntyi 5.1.2015

Menetimme poikamme kohdunsisäiselle kätkytkuolemalle n. 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Blogi tulee pitämään sisällä tuntoja, kysymyksiä ja fiiliksiä elämän mittaisesta  surusta.